tiistai 3. helmikuuta 2015

Turpikset 2015

Turpaboogiet 2015 Suomen Turussa

Menneenä viikonloppuna tuli vietettyä pari päivää laskuvarjoihmisten parissa kuunnellen alustuksia ajankohtaisista aiheista. Tommi hoiti ansiokkaasti reaaliaikaista blogiseurantaa
https://www.facebook.com/tommi.savikko/posts/10153131125272216 
tapahtumasta, joten en koe tarpeelliseksi referoida koko tapahtumaa, vaan poimin sieltä täältä joitakin asioita, joilla on vaikutusta omaan toimintaamme. Toistaiseksi kommentoin näitä yksityishenkilönä, johtokunta tulee ottamaan asioihin kantaa tuonnempana.

Kulmahyppäämisestä kertoi Mauri Väistö. Viime kaudella sattui useampia kohtuullisen vakavia onnettomuuksia ilmassa törmäämisten takia. Pahimmassa tapauksessa törmäyksen kohteeksi joutunut hyppääjä menetti tajuntansa, cypres huolehti avaamisesta ja hyppääjä laskeutui maahan tajuttomana. Edellisen lisäksi oli ainakin yksi törmääminen, joka johti lyhyeen tajuttomuuteen vapaan aikana. Raportoituja törmäämisiä oli useita. Syynä törmäämisten vakavuuteen on se, että pystysuuntaiset nopeuserot voivat olla yllättävän suuret, äärimmillään toista sataa kilometriä tunnissa jälkeen muusta ryhmästä jääneen tavoitellessa ryhmää käytännössä hetukassa. Kukaan läsnäolijoita ei suostunut juoksemaan seinää päin silmät kiinni, jolloin nopeus olisi ollut luokkaa 30 km/h. Ryhmäkulmahyppyjen turvallisuuteen annetaan ohjeistusta. Tommi yrittää parhaimmillaan organisoida aiheeseen liittyvää kämppiä, jolla Mauri Väistö on vetäjänä.

Pohjois-Suomen Urheiluilmailijat ry on tehnyt diilin, jolla saavat käyttöönsä SMG-lentokoneen. Koneeseen mahtuu kymmenen hyppääjää ja se nousee 4k korkeuteen 3 – 3,5 pokan tuntivauhtia. Koneen sijoituspaikkana tulee kauden 2015 ajan olemaan Jämi.

Laskuvarjoilijoiden omasta liitosta alusti Tommi Savikko. Alustukseen pdf-muodossa on linkki:

https://www.dropbox.com/s/gs3j65yebmi7tu9/Laskuvarjoliitto.pdf?dl=0

Esitys oli luonteeltaan rakentava ja ajatuksia herättävä. Kiitos Tommi.

Kimmo Paularanta kertoili viime vuodesta vaaratilanneraporttien näkökulmasta. Vuoteen mahtui vakava lentoliikenneturma Jämillä Compin putoamisen muodossa. Varsinaisissa laskuvarjo-onnettomuuksissa menehtyi em. lisäksi yksi hyppääjä. Turman syynä oli vauhditetun laskeutumisen aikana tapahtunut virhearvio, matalalla tehty käännös puihin törmäämisen välttämiseksi, mikä lopulta johti ojan penkkaan törmäämiseen. Em kulmahyppyihin liittyvät vakavat loukkaantumiset synkensivät viime kauden tilastoa osaltaan. Muilta osin vaaratilanteet ja niiden osuus suhteutettuna vuoden hyppymäärään oli kutakuinkin normaalilla tasolla. Huomioitavaa on, että kerhostamme on jäänyt varavarjokeikkoja raportoimatta.

Simo Sainio kertoili kalustoasioista, mistä tärkeänä asiana mainittakoon varjokaluston jatkuva tarkkailu. Seuraavassa lista päivittäin tarkkailtavista asioista:

  • luupin kunto (vaihto itse)
  • Tookeli keapereiden kunto
  • Valjaskumilenkkien kunto (vaihto itse)
  • BOC taskun kunto (seuraaminen)
  • Ohjauspunosten kunto
  • Punosten kunto
  • Punosten trimmi
  • Apuvarjojen kunto
  • Kill-line/yhdyspunoksen kunto
  • Valjashihna vauriot
  • Olkalukkojen huolto (tee itse, jos tiedät mitä teet)

Boogiet päättyivät Mikko Hallanoron swooppaamista käsittelevään puheenvuoroon. Viime kesänä Mikon kursseilla käyneistä 30:stä hyppääjästä peräti kolme loukkaantui. Jokainen oli kertonut jälkikäteen tehneensä hätiköidyn päätöksen, joka johti ongelmiin. Mikko korosti sitä, että swooppihyppyä ei tehdä muun hypyn päätteeksi, vaan se suunnitellaan ja toteutetaan omana hyppynään. Plan the jump and jump the plan! Omana mielipiteenäni esitän, että swooppaamisen edellytyksenä JLK:ssa on se, että siitä on etukäteen kerrottu maahenkilölle käännöksen aloittamispaikka ja astemäärä, swooppaaja hyppää joko yksin linjaltaan ja laskeutuu selvästi eri paikkaan kuin muut samaan aikaan varjon varassa olevat hyppääjät. Maahenkilölle ilmoitetun suunnitelman voi aina peruuttaa, mutta sitä ei saa muuttaa.

Jukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti